About the diary of Mariella Elisabeth

IMG_1569

Luin eräästä blogista jotakin niin hienoa. En ole aikoihin löytänyt mitään niin taitavasti kirjoitettua. Teksti osui ja upposi muhun, joku oli löytänyt sanat kertomaan mun elämästä. Sanat joita en itse ole saanut järjestykseen, miljoonienkaan yritysten jälkeen. Kaikki mun päivittäiset fiilikset tiivistettynä muutamaan lauseeseen. Täydellistä!

”Tiedän kaksi asiaa, olla tässä ja vielä siellä.
Kahta maailmaa juoksen toista pakoon ja toista kohti. Toinen on ympyrä josta voi pudota, toinen kuin lahja jota ei saa vielä avata. Saavuta en sitä minne tuntisin kuuluvani. Keskellä mielenosoitusta hetki mua vedetään mukana. Toisen raajat liikkuu ja toinen poistuu takaovesta.”

Löysin tekstin osoitteesta unissa-kavelija.blogspot.com.
Kiitos upeasta tekstistä, kuka ikinä oletkin, missä ikinä oletkin.

Keväällä 2013 mä makasin omassa verilammikossani ja ymmärsin että tämän hetkinen elämäni päättyisi tähän. Sain vain muutaman sekunnin aikaa päättää hyppäisinkö sokeana tuntemattomaan ja pakenisin, löisin kaikille totuudet pöytään kahden vuoden valheessa elämisen jälkeen vai jäisinkö paikalleni makaamaan ja odottamaan että valot sammuvat lopullisesti eikä mun tarvitsisi kantaa vastuuta, selittää kenellekkään yhtään mitään.
Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.
Enkä vieläkään ole täysin varma miksi.

Seuraava aamu ja sitä seuraavat päivät, viikot, kuukaudet, vuosi, saivat mut huomaamaan että en mä jokatapauksessa ihan täydellisen hengissä selvinnytkään.
Joo tässä samassa kropassa ollaan mukana menossa mut silti jotain mun sisällä kuoli sinä yönä. Vai nukkuuko se vain, saisiko sen vielä hereille sieltä?

Kun elää tarpeeksi kauan täydellisessä haavemaailmassa valehdellen jokaiselle läheiselleen ja lopulta jo myös itselleen, sitä yksinkertaisesti kadottaa itsensä.

Ja lopulta kun mä katsoin peiliin mä en enää tiennyt kuka mä olin. Ja oli vaikea edes muistaa kuka mä olin ollut.

Nyt mulla oli kaksi maailmaa joiden väliin olin juuttunut. Mun mennyt ja mun tuleva, pystyin elämään molemmissa samanaikaisesti.
Mun keho jatkoi elämää ja katsoi tulevaan, mutta mun oli vaikeata aina pysytellä itse läsnä, kuin olisin ollut irrallaan omasta ruumiistani. Välillä kun jotain mukavaa tapahtui mä mietin että olispa kiva olla tässä nyt ja kokea ja tuntea tää kaikki. Ihan kuin olisin vetässyt jonkun autopilotin päälle enkä saanut sitä enää offille.

Aloin kirjoittaa blogia siitä mun toisesta elämästä, mitä kutsutaan menneisyydeksi.
”The Blind Leap” annoin sen nimeksi (theblindleap.wordpress.com). Ja tänään myös mun toinen maailmani, jota kutsutaan tulevaisuudeksi, sai oman bloginsa: ”The Diary of Mariella Elisabeth”.

Tää on mun elämästä tänään. Siitä kuka mä olen just nyt tässä hetkessä.
Koitetaan herättää se unikeko tuolta eloon 😉

Tän blogin poustaukset tulevat kertomaan mun maailmanmenoni ihmettelystä, iloista, suruista, ärsytyksistä, arjesta, juhlasta ja unelmista. Koitan tarttua kiinni mahdollisimman moneen hetkeen, mietteeseen ja tunteeseen. Tarttua takaisin kiinni elämään.

Let’s get back in business.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s