Ystävät tekee tyhmästä kivaa

”Some people make your laugh a little louder, your smile a little brighter and your life a little better”

Mun ystävänpäivälahjani saapui tänä vuonna aikaisessa, eilen 13.2.2015. (Perjantai kolmastoista… Niimpä muuten!). Olin juuri aloittanut työvuoroni kun ihan yllättäen vatsassa alkoi niin helvetinmoiset kivut että meinas jalat alta lähteä. Menin ihan kaksinkerroin, en pystynyt suorassa seisomaan, hengittämään syvään tai tekemään oikeastaan yhtään mitään kuin itkeä.
Poistuin toimistoon piiloon asiakkailta ja jäin odottelemaan että kipu menisi ohi. Ei se mennyt. Paheni vain. Soitin mun parhaalle ystävälle Sonjalle, joka aloitteli vapaata viikonloppuaan baarissa punaviinilasillisen äärellä. ”Lähetkö mun kans sairaalaan?”. ”Joo lähen”, Sonja vastas mulle sen enempiä miettimättä tai kyselemättä.
Kelatkaa, tyypillä on eka vapaaviikonloppu varmaan vuoteen ja varmasti mukava nousuhumala päällä, mut silti se lähti mun seuraksi ja tueksi viettämään perjantai-iltaa Meilahden kururgiselle poliklinikalle.
Mun mielestä tätä voi jo kutsua ystävyydeksi.

Siellä me istuttiin ja makoiltiin pitkin penkkejä useamman tunnin ja nukuttiin yhdessä pienet päiväunetkin. Sonjaa selvästi suoraan sanottuna vitutti että sen perjantai-ilta valui hukkaan mutta se ei lähtenyt mun viereltä, ei vaikka sanoinkin pari kertaa että se voi jo lähteä. Ja musta oli ihanaa että se oli siellä mun kanssa. Piristämässä.

Vaikka mua sattui ihan helvetisti, turhautti ja ärsytti kaikki se venailu ja kokeet toisensa perään niin se nainen sai mut silti nauramaan.
Huomasin aulassa elintenluovutuskortin ja tokasin läpällä että ”Ihan kaiken varalta vois vaikka tämmösen nyt tässä täytellä, onks sul kynää?”. ”Ja mitähän elintä sä meinasit enää kierrättää? Sydän pirskaleina, maksa paskana…”, Sonja alkoi luettelemaan ja mä nauroin vaikka nauraminenkin sattui vatsaan.
Ja aina kun joku lääkäri käveli ohi tai kävi aulassa huutelemassa jonkun nimeä niin Sonja esitti vastalauseen: ”Pietilä..” Tai ”Vois sitä Pietilän kansioo vilkasta samalla..”.
Se oli niin mun asianajajaa siellä että! 😀

IMG_1947

Hoitsu tuli lämäämään mun käteeni rannekkeen jossa oli mun nimi ja sotu. ”Eih! Tiiätkö sä mitä toi meinaa! Sä jäät tänne yöks! Mä en sitte ala sulle mitään kamoja tänne roudaamaan sun himasta!”, Sonja uhkaili. Mua hymyillytti. Mä tunnen mun ystävän ja mä tiesin että se olisi nimenomaan ollut ensimmäisenä juoksemassa mun asioitani jos siihen olisi tullut tarve.

Maailman kurjin ja pitkäveteisin sairaalareissu ikinä? Olisi voinut olla. Mutta ystävät on sellaisia, saavat pahankin paikan tullen tehtyä tilanteista kuin tilanteista huumoria. Saavat sut nauramaan kyynelten keskellä. Tekevät elämästä vähemmän pitkäveteistä. Jakavat asioita sun kanssa, uhrautuvat sun puolesta.
Tekevät tyhmästä kivaa!

Kiitos Sonja eilisestä, parempaa lahjaa ystävänpäiväksi en ois voinut toivoa kuin sä ja mä, ihan sama missä, vaikka sairaalassa!

Mun ystävien merkitys mun elämässä korostui huippuunsa pari vuotta sitten kun purkasin kihlaukseni. Menetin mun perheeni, jäin asunnottomaksi ja lopulta meni myös työpaikka. Olin totaalisesti tyhjän päällä.
Olin laiminlyönyt kaikkia ystävyyssuhteitani, katkaissut välejä ja työntänyt kavereita kauemmaksi elääkseni vaaleanpunaista unelmaani silloisen prinssini kanssa. Olin silloin kai liian ylpeä kertoakseni edes ystävilleni mikä meininki meillä oli kotona.
Ja niinkuin olin kovasti vannonut että musta ei koskaan tule sellaista seukkaajaa että kaikki kaverit jää ja on vaan minä ja se ja parisuhde.
Ajattelin että olin nyt ihan yksin, mutta luulin väärin.
Mun ystävät olivat vielä siellä, vaikka kuvittelin että olin onnistunut mokaamaan ja pahasti silläkin saralla. Kun ne saivat kuulla että nyt mun elämässä rytisi ja pahasti niin jokaikinen juoksi mun luokseni ojentaen kättään avuksi. Kuuntelivat. Käskivät lopettamaan anteeksipyyntelyn. Tyrkyttivät avaimiaan että hei tuu tänne asumaan. Yks kaveri soitti ja sanoi että ennenku ittees sinne jojoon vedät niin kokeile vaikka tulla ensiksi mulle töihin.
Eikä mun tarvinnut niille selitellä mitään.

IMG_1946

Mä opin jotain todella isoa. Jotakin niinkin kliseistä että kundeja tulee ja menee mutta ystävät on ne jotka jää sun luokse. Repii sut ylös ja näyttää taas miten lennetään. ”Sinä et sinne peiton alle jää surkuttelemaan itseäsi!”, ne huutaa.
Vaikka kuinka jollekkin prinssille olisi ikinä kaikkensa antanut niin eipä ole yksikään kyllä tullut mua ylös repimään sen jälkeen kun on matto vetäisty jalkojen alta.
Ja tästä edes ei yksikään poikaystävä tule enää mun ja mun frendejen väliin. Mun ystävät on mun perhe. Ja tämä paketti tulee sitten minun mukana, ota tai jätä!

Kun oon mun ystävien kanssa, mä unohdan että mulla on pian ikää jo kaksikymmentäkuusvee. Ystävien kanssa on mahtavinta tehdä kaikkea ihan päätöntä ja typerää. Ja lopuksi nauraa itselle ja toiselle ja miettiä mitä sitä taas tuli tehtyä. Mun ystävien kanssa mä voin olla niin pelle kuin mua huvittaa ja ne rakastaa mua silti. Mä voin purkaa mun ärsytykset niihin ja aukoa päätä ja sanoa viiden minuutin päästä että ”anteeksi en tiedä mikä minuun meni, jokin demoni varmasti riivasi minut” ja ne taputtaa vain mun selkään hymyillen että ”there there, tervetuloa takaisin”.

”Jotkut on niin köyhiä että niillä ei oo muuta kuin rahaa.”
Mulla ei oo fyrkkaa, mutta mulla on mun ystävät. Ja siksi mä oon miljonääri!

Ihanaa ystävänpäivää!
Olkoot sellainen 365 päivää vuodessa!

Pusuja ja haleja!
<3:lla Mariella

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Ystävät tekee tyhmästä kivaa

  1. Hei. Luin toista blogiasi ja nyt ajattelin kysyä hieman neuvoa. Miten voisin lähestyä minulle erittäin läheistä ihmistä joka on väkivaltaisessa suhteessa. Kerran hän on myöntänyt saaneensa mieheltänsä ”turpiin” kun hän oli saanut kasvoihinsa sellaisen iskun ettei saanut edes meikeillä aluksi piiloon. Tämä on kuulema vain yksi ainoa kerta, ja suhde senkun jatkuu. Miten tässä voisi auttaa vaikka toinen itse vielä uskottelee että kaikki on hyvin..? Vai pitääkö vaan katsoa sivusta ja odottaa että toinen on valmis myöntämään tilanteen ja tekemään asioille jotain?
    Tykkään sun blogeista paljon (vaikka toinen olikin surullista luettavaa) ja tapasi kirjoittaa on ihan omaa luokkaansa. 🙂

    Tykkää

  2. Hei Ceci!
    Tosi inhottava kuulla millaiseen tilanteeseen olet joutunut, ei tosiaankaan mikään helppo paikka.
    Toivoisin että osaisin antaa sulle jonkin takuuvarman ja toimivan neuvon, mutta edes minä kaikkien kokemusteni jälkeen en pysty sellaista kertomaan.
    Jokainen suhde ja tilanne kun on niin erilainen, ja mä voin vain puhua omasta kokemuksesta ja siitä miten mä ne olen kokenut, ja vain toivoa että niistä olisi jollekkin apua. Yritän kuitenkin neuvoa parhaani mukaan..
    Ensimmäinen tärkeä juttu: älä tuomitse ystävääsi siitä että hän ei näe tilanteen vakavuutta ja halua lähteä. Se saa usein ihmiset vain sulkeutumaan. Mun eräs ystäväni uhkasi ettei aio tulla meidän häihin, koska ei kestäisi katsoa vierestä että naisin sellaisen miehen. Mä suutuin mun ystävälle ja sen jälkeen oli entistä vaikeampaa enää avautua hänelle mistään.
    Älä kuitenkaan hyväksy sitä mitä ystäväsi mies on tälle tehnyt, tee se hänelle selväksi. Älä lähde ystäväsi mukaan kun hän selittelee tapahtumaa itselleen. Väkivalta on väärin. Aivan sama kuinka ikinä ystäväsi olisi provosoinut, miehen tekemä teko on silti rikos. Mikään ei sitä pois sulje.
    Suhteesta lähteminen ei ole helppoa, etenkään jos kokee että sitten menee KAIKKI, että käteen ei jää MITÄÄN. Osoita parhaasi mukaan ystävällesi että elämässä on muutakin. Kaikki onnellisuus, ilo ja rakkaus ei ole yhdestä ihmisestä riippuvaista. Olethan sinäkin siinä, etkä sinä ole mihinkään katoamassa vaikka suhde päättyisikin. Muistuta häntä siitä. Kuuntele ja ole läsnä, näytä että hän ei ole yksin.
    Näytä ystävällesi myös oma huolesi ja pelkosi tilanteen suhteen. Anna hänen huomata että joka kerta kun hän ottaa turpaansa se sattuu myös sinuun. Mä luultavasti en olisi koskaan tajunnut pelkän oman hyvinvointini takia lähteä. Mä olin jo niin hukassa ja sokeana rakkaudesta että omalla terveydellä ei juurikaan ollut enää mitään merkitystä. Vasta kun mä näin oman äitini itkevän että se ei enää jaksa tätä, mä tajusin että tää ei enää ole vain mun ongelmani, nyt sattuu jo kaikkia muitakin ja lujaa. Ja että siitä oli tehtävä loppu.

    Mulla meni myös todella kauan aikaa edes tajuta kuinka suossa sitä oikeasti oltiin, vähättelin kaikkea tapahtunutta itselleni ja elelin täydellisessä haavemaailmassa. Se oli helpompaa kuin tosiasioiden itselle myöntäminen.
    En tiedä olisiko ehkä siitä mitään apua jos esimerkiksi linkkaisit mun tekstejä sun ystävälle luettavaksi? En usko että siitä olisi haittaakaan.
    Ja en sano että näin välttämättä tapahtuisi, mutta eräs mulle täysin tuntematon henkilö lähestyi mua viestillä kertoakseen kuinka oli sattumalta eksynyt lukemaan mun juttuja ja herännyt ensimmäistä kertaa itse omaan tilanteeseensa, sillä oli löytänyt mun teksteistä paljon yhtäläisyyksiä oman parisuhteensa kanssa.

    Ja todella toivon että ystäväsi tilanne ei tuosta pahenisi, mutta koska näissä on riskinsä, niin suosittelen oikeasti varautumaan tulevaan. Jos ystäväsi vielä ottaa kerrankin turpiinsa, kehota häntä käymään lääkärissä, mene mukaan. Lääkärille voi selittää jonkun muun selityksen, jos ystäväsi ei ole vielä valmis puhumaan asiasta, kunhan vain käytte siellä. Ottakaa valokuvat jäljistä. Säilytä joka ikinen tekstiviesti ystävältäsi aiheeseen liittyen. Vaikka se tuntuisi nyt typerältä tai vähäpätöiseltä, ystäväsi voi tarvita niitä vielä, jos tilanne menee todella rumaksi.

    Ja toki voi olla että kerta oli nyt ensimmäinen ja viimeinen, mutta pidä silmäsi auki ja kyseenalaista jokainen selitys jokaiselle naarmulle jota tulet havaitsemaan ystävässäsi. Voi kuulostaa naurettavalta mutta laita ylös päivämäärät joka kerta jos ja kun havaitset jotakin.

    Niin ja toki, myös sinä vain sivusta katsojana voit olla yhteydessä poliisiin.

    Voimia ja kaikkea parasta sulle ja ystävällesi toivoen, Mariella.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s